Kuukausi: syyskuu 2020

Kokemuksia taide-installaatioista

Olen huomannut olevani herkkä äänille. Tänään meinasin saada hermoromahduksen pikkulapsen viihdyttäessä itseään viheltelemällä huilullaan. Tuotettu ”musiikki” oli kakofonisen epävireistä ja harmillisen tauotonta, mutta lapsen äitiä se ei tuntunut silti häiritsevän. Ehkä hän oli tottunut, siunattu sielu. Monta kertaa elokuvakokemus on mennyt osaltani pilalle miekkojen kalskeen kaikuessa liian kovana. Se tuntuu siltä, kuin veitset viuhuisivat oman …

Kokemuksia taide-installaatioista Lue lisää »

Työstä ja levosta

Lepääminen tai lepuuttaminen on toiminut historian saatossa sekä (itseaiheutettuna) rangaistuksena, hoitona että etuoikeutena. Opin opastuskierroksella, että Lapinlahden mielisairaalassa potilaita saatettiin pakkokylvettää yhteensä jopa kuusi tuntia päivässä. Ammeessa, jonka ylle on asetettu kahlitseva verkko, ei paljon liikuta. Ahdistavaa. Aleksis Kivi (ja luultavasti moni muukin) jätti sairaalan vesikammoisena. Se siitä vesihoidon jatkamisesta. Maiju Lehmijoki-Garnerin teosta, Kristillinen mystiikka: …

Työstä ja levosta Lue lisää »

(Katolisena) kristittynä elämisestä ja ihmisenä olemisesta

Suomen katolisen kirkon hiippakuntalehti Fideksen päätoimittajalla, Marko Tervaportilla on lempeä olemus, mutta hänen puheensa ovat painavia. Äänensävy on pehmeä, mutta viesti (ainakin suureksi osaksi) ankara. Tai näin asian itse koin. 31.8 hän luennoi Suomen katolisen kirkon järjestämällä katolisuuden johdantokurssilla, joka on tarkoitettu kaikille katolisuudesta kiinnostuneille ja katoliseen kirkkoon liittymistä harkitseville. Itse olen ollut mukana kurssilla …

(Katolisena) kristittynä elämisestä ja ihmisenä olemisesta Lue lisää »

Hyvät tavat – hyvä elämä

Tänään sanoin hyvälle ystävälleni hänen olevan ”turvallinen kallio, josta pulppuaa ehtymätön pyhyyden lähde”, ja tarkoitin joka sanaa. Saan olla kiitollinen siitä, että elämässäni on hänen kaltaisensa ihminen. Miten sinä olet tänään ilahduttanut lähimmäistäsi? Ketä vaan: ohikulkijaa, myyjää, puolisoa, lemmikkiä. Miten olet ilahduttanut itseäsi? Pieni asia voi tuottaa mittaamattoman nautinnon: vaivihkainen herkkä puristus toisen ranteesta, katse …

Hyvät tavat – hyvä elämä Lue lisää »

”Onko siellä joku?” – rukous 2020-luvulla

Uskonnollisia asioita pohtivassa Ylen radio-ohjelmassa Horisontti rukouksesta keskustelivat Lepään joogamatollani ja rukoilen-teoksen kirjoittanut kirjailija Olli Seppälä, spiritualiteetin asiantuntija ja teologi Kati Pirttimaa sekä Helsingin juutalaisen seurakunnan apulaisrabbiini Samuel Beniard. Tässä joitain esille nousseita näkökulmia ja huomioita. Voit kuunnella koko ohjelman tästä. Mitä rukous on? On selvää, että se voi olla hyvin monia asioita. Se voi …

”Onko siellä joku?” – rukous 2020-luvulla Lue lisää »

Ajatuksia Raamatun lukukappaleesta (Luuk.10:38-42)

                                   puhe ekumeenisessa aamurukoushetkessä 24.9 Viikon evankeliumiteksti Luuk.10:38-42 (Martta ja Maria) kertoo Jeesuksen ja hänen opetuslastensa vierailusta Martan ja Marian luona. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Luukas mainitsee Martan; Marian henkilöllisyydestä on oltu montaa mieltä. Uudessa Testamentissa on niin …

Ajatuksia Raamatun lukukappaleesta (Luuk.10:38-42) Lue lisää »

Ajatuksia Raamatun lukukappaleesta (Apt. 4:32-37)

puhe ekumeenisessa aamuhartaudessa 10.9 Päivän tekstistä  Apt. 4:32-37 (Uskon ja omaisuuden yhteys) kuultava yhteisöllisyyden ja luopumisen teema johti heti mieleeni sääntökuntaelämän. Luostariin astuvan on sitouduttava köyhyyteen, kuuliaisuuteen ja siveyteen. Viimeisten lupausten antamista edeltävä prosessi on kuitenkin poikkeuksetta pitkä. Katolisuuden johdantokurssilla loppukesällä 2020 luennoinut karmeliittasisar kertoi ns. kokelasajan kestävän hänen sääntökunnassaan seitsemän vuotta. Luostarielämää harkitsevalle annetaan …

Ajatuksia Raamatun lukukappaleesta (Apt. 4:32-37) Lue lisää »

Paras saarna aikoihin

Sunnuntaina 30.8 ei tarvinnut harmitella Vanhan kirkon luterilaiseen jumalanpalvelukseen osallistumista; saarna oli yksi parhaista tänä vuonna kuulemistani. Teemana oli ”Jeesus, parantajamme”. Saarnaajana oli Henrik Wikström, minulle tuntematon nuori mies. Messu oli osallistujakunnasta päätellen suunnattu rippikoululaisille ja oletin Wikströmin toimivan rippikoulun vetäjänä. Hän aloitti puhumalla sellutehtaiden sulkemisesta, painettujen kirjojen suosion laskusta ja digitalisoitumisesta, sekä kertomalla Aku …

Paras saarna aikoihin Lue lisää »