Hyvät tavat – hyvä elämä

Tänään sanoin hyvälle ystävälleni hänen olevan ”turvallinen kallio, josta pulppuaa ehtymätön pyhyyden lähde”, ja tarkoitin joka sanaa. Saan olla kiitollinen siitä, että elämässäni on hänen kaltaisensa ihminen. Miten sinä olet tänään ilahduttanut lähimmäistäsi? Ketä vaan: ohikulkijaa, myyjää, puolisoa, lemmikkiä. Miten olet ilahduttanut itseäsi? Pieni asia voi tuottaa mittaamattoman nautinnon: vaivihkainen herkkä puristus toisen ranteesta, katse huoneen poikki ja huomaamaton nyökkäys, ohikulkijan hiusten tuoksu, tuulen henkäys paljaalla hipiällä, eläimen leikki… Eräs tapaamani kristitty kertoi ottaneensa tavaksi toivottaa kaupan kassalle siunausta aina ostosreissunsa yhteydessä. Reaktiot luonnollisesti vaihtelivat hämmästyksestä ja hämmennyksestä yksiselitteiseen iloon. Ajattelen, että vaikkei toivotuksen vastaanottaja olisi uskonnollinen, ei voi olla väärin toivoa toiselle hyvää. Ja minusta puhtain sydämin sanottu siunaus on juurikin kristillinen tapa sanoa ”voi hyvin” tai onnea elämääsi”.

Pienten ja suurten tekojen kautta voimme kukin yrittää voimiemme mukaan tehdä hieman maailmasta paremman paikan. Joskus juttu voi mennä mönkään ylevästä tarkoituksesta huolimatta, mutta lannistua ei saa. Eikä pidä kyynistyä. Joku viisas mies joskus sanoi, ettei rakkauden vastakohta ole viha vaan kyynisyys. Ajatuksilla on paha taipumus toteuttaa itseään. Jos ajattelemme ihmisten olevan sisimmältään julmia ja kavalia, ja ystävällisyyden ja muiden positiivisten ominaisuuksien olevan pelkkää pintaa ja teeskentelyä, he alkavat muuttua siihen suuntaan. Voi olla, että joskus kannattaa olla varautunut pahimpaan, mutta aina pitäisi toivoa parasta. Helsingin sanomissa oli juttu 30.8 (Maailmanmaineeseen noussut tietokirjailija Rutger Bregman kumoaa meihin syvälle istutetun ajatuksen: ihminen ei ole itsekäs vaan pohjimmiltaan hyvä), jossa kerrottiin tutkimusten osoittaneen ihmisten olevan aidosti hyviä, epäitsekkäitä, anteliaita ja auttavaisia. Ihmiset toimivat pääsääntöisesti kunnollisesti ja valitsevat ”oikein”, jos vain osaavat. Tosin usein voi tuntua, että tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Kenties suurin haaste on se, että eettiset kysymykset (ja vastaukset) muuttavat muotoaan näkökulmasta riippuen. Toisen kirous on toisen siunaus.

Artikkelissa siteerattiin historioitsija-kirjailija Rutger Bregmania, jonka mukaan pahan alku ovat häikäilemättömät ihmiset, jotka osaavat käyttää hyväkseen toisten luottamusta. Auktoriteettia kunnioittavat tekevät, mitä käsketään – vaikka kärräävät juutalaisia kaasukammioon tai kiduttavat viattomat kuoliaaksi. Bregman antaa ymmärtää itsekkyyden olevan vanhanaikaista. Altruistinen asenne takaa paremmat voitot, se on kannattavampaa. Bregman esittää, että ”mitä kiltimpiä ja sosiaalisempia olemme, sen fiksumpia meistä tulee. Sama ilmiö on havaittavissa eläinlajien kesyyntyessä, ja ihminenhän on eläin. Bregman kannustaa luottamaan ihmisten kunnollisuuteen, vain silloin maailma voi muuttua paremmaksi. Maailman muuttaminen on hänen mukaansa helpompaa kuin itsensä muuttaminen ja sankareita ovat ne, jotka uskaltavat puhua vallitsevia käsityksiä vastaan. Käytöksellämme vaikutamme useampiin ihmisiin kuin ymmärrämmekään, joten koskaan ei voi vahtia sanojaan ja tekojaan liian tarkasti. Sunnuntain 30.8 evankeliumissa (Matt. 12:33-37) sanotaan kärjekkäästi: ”jokaisesta turhasta sanasta on ihmisten tehtävä tili”.

1 ajatus aiheesta “Hyvät tavat – hyvä elämä”

Vastaa