Neitsyt Marian ”puhtaudesta”

Katolisen kirkon opettaman mariologian neljä kulmakiveä ovat opit Marian ikuisesta neitsyydestä, perisynnittömästä sikiämisestä, taivaaseen ottamisesta ja Mariasta jumalansynnyttäjänä. Marian neitsyys mainitaan sekä Apostolisessa että Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksessa. Käsitys vahvistui osaksi kirkon traditiota jo 300-luvulla ja säädettiin opiksi lännessä vuonna 649. Protestanttisissa kirkoissa ajatus on kuitenkin kyseenalaistettu sillä perusteella, että Raamatussa puhutaan Jeesuksen sisaruksista. Näin ollen Mariaa voitaisiin kutsua neitsyeksi, muttei ikuiseksi neitsyeksi. Näkemystä on vastustettu huomauttamalla, että ottaen huomioon Uuden Testamentin aikaisen juutalaisen kulttuurin sisaruksilla voidaan hyvin tarkoittaa myös Jeesuksen serkkuja.

Vuonna 1854 paavi Pius IX julisti dogmin Marian perisynnittömästä sikiämisestä, mutta tämä oppi ei ole saanut kannatusta muilta kirkkokunnilta. Se pohjautuu ajatukseen Jeesuksen pyhyydestä:”Mikäli Maria olisi ollut perisynnin alainen, perisynti olisi vaikuttanut myös Jeesuksen ihmisyydessä”[1]. Neitsyt Mariaa on jo varhain kunnioitettu ”kokonaan puhtaana”, mutta kesti kauan ennen kuin kirkko pääsi yksimielisyyteen Neitsyt Marian samanaikaisesta tosi-ihmisyydestä ja synnittömyydestä. Kritiikkinä voidaan huomauttaa, että Raamatusta on vaikea suoraan löytää kohtia, jotka vahvistaisivat tämän ajatuksen. Katoliset kuitenkin ajattelevat, että samoin kuin kristitty saa kasteessa synnit anteeksi, Neitsyt Maria sai tämän armon sikiämisensä ensi hetkellä [2] ja täydellisempänä kuin kukaan muu, koska hänen kohtalonaan oli tulla Jeesuksen äidiksi, jumalansynnyttäjäksi. Maria on katolisessa perinteessä aivan erityinen hahmo ja kunnioituksen kohde juuri siksi, että hän on ollut syntymästä taivaaseenottoonsa saakka vailla perisynnin tahraa.

Mitä olen katolisilta eri yhteyksissä kuullut, vahvistaa käsitystäni siitä, että Marian neitsyys ja synnittömyys ovat tärkeitä siksi, että ne vahvistavat Jeesuksen aseman Jumalan poikana. ”Tavallinen nainen” (ts. ilman erityisiä armolahjoja jäänyt) ei olisi voinut olla kelvollinen kantamaan ihmiseksi tullutta Jumalaa. Sen sijaan luterilaiset ystäväni ovat todella skeptisiä Marian neitsyyden suhteen puhumattakaan perisynnittömästä sikiämisestä. Toisaalta, koska Maria ei ole luterilaisessa uskossa niin keskeisessä asemassa, heidän ei välttämättä tarvitse pohtia häneen liittyviä kysymyksiä tai ottaa niihin kantaa. Luterilaiset ystäväni epäilevät vahvasti mahtaako edes luterilainen papisto uskoa mariologisiin oppeihin. Ja eihän luterilainen usko sitä edellytä.

Nyt joulun lähestyessä innostuin lukemaan sekä Matteuksen että Luukkaan jouluevankeliumit. Luukkaan joulukertomus on se virallinen versio, jota ainakin luterilaisessa kirkossa suositaan. Luukkaassa puhutaan paimenista, joille enkelit ilmoittavat vapahtajan syntyneen Betlehemiin, kun taas Matteuksessa esiintyvät kolme tietäjää, jotka löytävät tiensä Jerusalemiin tähden johdattamana. Sieltä kuningas Herodes osaa ohjata heidät Betlehemiin. Tekstistä ei suoraan tule ilmi kuinka pian Jeesuksen syntymän jälkeen paimenet tai tietäjät ilmestyvät paikalle. Tietäjät kunnioittavat lasta talossa, kun taas paimenet tapaavat hänet seimestä.

Mutta se, mitä Mariasta ja Jeesuksen sikiämisestä kerrotaan, onkin mielenkiintoista. Matt. 1:18: ”Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.” Ja jakeessa 20 enkeli julistaa Joosefille: ”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä”. Miten eri tavoin näitä kohtia voisi tulkita? Itse ajattelen, että oikeastaan kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, tapahtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumala on koko universumin Herra, kaiken Luoja, joten yhtä lailla kaikki on lähtöisin alkujaan Pyhästä Hengestä. Tämän näkemyksen valossa kohdat eivät oikeastaan kerro mitään Marian neitsyydestä. Luukkaassa sanotaan näin (Luuk. 1:34-35): ”Maria kysyi enkeliltä: ’Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.’ Enkeli vastasi: ’Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi’.”

Mitä jos koko tarina menikin näin:
Maria on rakastunut tuntemattomaan miekkoseen, mutta kiltti tyttö kun on, on piilottanut tunteensa syvälle sydämeensä. Hän ei voisi kuvitellakaan toteuttavansa salaisia fantasioitaan, sillä hänen vanhempansa ovat jo luvanneet hänet Joosefille (joka hyvinkin saattaa olla varsin iäkäs, mutta tätä Raamattu ei kerro). Mutta sitten enkeli ilmestyy hänelle. Ehkä se on enemmän tai vähemmän vertauskuvallinen tapa kuvata Marian sisäistä oivallusta, henkistä kokemusta, jonka pohjalta hän tietää, mitä hänen tulee tehdä, ja mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Enkeli kehottaa Mariaa olemaan pelkäämättä. Ehkä Maria näkynsä rohkaisemana uskaltaa seurata sydäntään, uskaltaa tehdä rakkautensa todeksi nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa, vaikka se onkin kaikkia siveellisyyden sääntöjä vastaan. Maria luottaa Jumalan enkeliin ja siihen, että kaikki käy lopulta hyvin. Ja niinhän käykin. Matteuksessa (Matt. 1:19) Joosef aikoo purkaa kihlauksensa Mariaan kaikessa hiljaisuudessa saatuaan tietää tämän raskaudesta, mutta enkeli saa hänet muuttamaan mieltään. Ehkä tämä enkelin ääni onkin Joosefin eettisesti ja moraalisesti herkkä omatunto, joka komentaa Joosefia tekemään niin kuin hyvä on. Olisi julmaa jättää Maria tietäen naisen joutuvan turmioon sen seurauksena. Joosefin osa ei ole helppo; hänen uhrauksensa on vähintään yhtä painava kuin Marian. Hän joutuu sietämään muiden epäilyt esikoispojan isyydestä ja kantamaan oman epävarmuutensa ja kipunsa vieraasta siemenestä syntyneen pojan kasvattajana. Sanottakoon tässä kohtaa, että eksegeetit (Raamatun tutkijat) ovat yleisesti sitä mieltä, että Joosefista kertovat Raamatun kohdat ovat myöhempää lisäystä, eivätkä siksi kovin luotettavia.  

Mielestäni ei tarvitse uskoa Marian neitsyyteen tai perisynnittömyyteen voidakseen pitää häntä erityisenä henkilönä. En myöskään ajattele Jeesuksen jumalallisuuden tai pyhyyden nojaavan Marian ”puhtauteen”. Silti Marian neitsyyden ja perisynnittömyyden korostaminen ei mielestäni ole väärin. On tärkeää, että ihmisillä on joku pyhyyden ympäröimä esikuva (tai esikuvia, kuten kaikki katolisten pyhimykset ja ortodoksien pyhät), johon samaistua, ja joka kannustaa ja rohkaisee ihmistä pyrkimään parhaaseensa. Eikä tämä toki tarkoita, että kaikkien Mariaa kunnioittavien tulisi olla selibaatissa. Katolinen kirkko on hyvin perhekeskeinen ja kannattaa naimisiinmenoa ja lasten hankkimista, vaikkakin opetuksesta liittyen avioliittoon ja syntyvyyden säätelyyn voi olla montaa mieltä. Ehkäisyä ei saisi käyttää, samalla kun abortti on ehdottomasti kielletty. Se on katolisen opetuksen mukaan murha, viidettä käskyä rikkova teko, mikä on sinänsä han looginen ja ymmärrettävä näkökulma.

Se, mitä itse haluan tänä vuonna ammentaa Luukkaan ja Matteuksen jouluevankeliumeista, liittyy luottamukseen. Jumalaan voi luottaa, Hän tietää kaiken parhaiten, meidän ei tarvitse pelätä heittäytymistä tuntemattomaan, voimme kuunnella sydäntämme, intuitiotamme. Jumala puhuu meille, jos osaamme kuunnella. Enkeleitä leijuu kaikkialla ympärillämme, niitä asuu sisällämme, Pyhä Henki täyttää koko maailman, varjelee ja johdattaa meitä. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta, ihmeitä voi tapahtua, eivätkä ne katso henkilön yhteiskunnallista asemaa tai omia ansioita. Oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä tähdentää, että Jumala oli päättänyt Marian kohtalosta jo ennen hänen syntymäänsä, ennen kuin hän oli kunnostautunut sen paremmin hyveissä kuin paheissakaan. Joskus lohduttaa ajatella, että vaikka itsestä tuntuisi, että elämä on pelkkää paikallaan junnaamista tai merkityksetöntä puuhastelua, ahdistuksen ja pelkojen varjostamaa olemassaoloa ja haparointia, Jumala kyllä näkee meidät. Hän tietää, mitä meille kuuluu, ja rakastaa meitä kaikesta huolimatta. Hän tuntee meidät ja ymmärtää, miten olemme päätyneet siihen, missä olemme ja minne olemme menossa.

[1] Katolisesta uskosta: Neitsyt Maria. https://katolinen.wordpress.com/neitsyt-maria/

[2] Enkelin ilmoittaessa Marialle Jeesuksen syntymästä (Luuk. 1:30) hän sanoo: ”Älä pelkää Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa.”

Vastaa