Paha päivä

Onko sinulla hetkiä, tilanteita, kokonaisia päiviä tai jopa viikkoja, kun kaikki ärsyttää ja suututtaa? Viha pulputtaa suonissa ja ryöpsähtälee arvaamattomasti aivan syyttä suotta, eikä lähimmäisen rakkaudesta ole tietoakaan. Oma käytös hävettää. Eivät rakkaat ystävät, jotka ovat tukeneet, auttaneet, neuvoneet, olleet läsnä ja tuottaneet valtavasti iloa pelkällä olemassa olollaan ansaitse pahoja ajatuksiani. Mistä ihmeestä ne oikein kumpuavat? Sitä voi kysellä. Ihmisen sisimmästä löytyy pimeitä voimia, jotka silloin tällöin onnistuvat ulottamaan lonkeronsa alitajunnan sopukoista arkielämään.

Itse aina joskus yllätän itseni ihmisten keskeltä arvuuttelemasta, mitä ihmettä oikein teen täällä? Miksi tulin, jos aion olla typerä ilonpilaaja? Haluaisin vain olla hiljaa, piiloutua maskin taakse, nostaa hupun päähän (silläkin uhalla, että sitä pidetään epäkohteliaana), painaa kuulokkeet korville toivoen, ettei kukaan erehdy puhuttelemaan tai (auta armias!) kyselemään jotain. Ihmisten katseetkin tuntuvat olevan liikaa – mahdollisimman vähän huomiota kiitos, silloin kun en ole parhaimmillani.

Muiden puheenaiheet kuulostavat niin yhdentekeviltä, ettei keskusteluun jaksaisi keskittyä. Oma mieli ei suostu taipumaan yhdenkään ilmassa sinkoilevan mielipiteen puolelle vaan panee itsepäisesti hanttiin tuomiten kaikki näkökulmat absurdeiksi. Onko sillä nyt niin väliä mitä mieltä kukakin on, varsinkin kun yleensä aiheet ovat sellaisia, joihin kukaan keskustelijoista ei suoraan voi vaikuttaa. Saanhan minä olla erimieltä muiden kanssa ja päinvastoin. Ei sen tarvitsisi herättää minussa negatiivisia tunteita. Sisäinen rauha, tasapaino ja mielen hallinta tulisi säilyttää kaikkina aikoina kaikissa tilanteissa, mutta joskus tämän tavoitteen tavoittelussa huomaa epäonnistuneensa mitä surkeimmin.

Mutta mikä armo, jos häpeällisen huonon hetken/tilanteen/päivän/viikon jälkeen huomaakin, ettei toisten suhtautuminen itseen ole muuttunut. Jos ei ole kyennyt hillitsemään kieltään tai on käyttäytynyt muuten tökerösti, on syytä pyytää anteeksi. Ja mikä ilo, jos muut ovat silloin valmiit auliisti antamaan anteeksi heikkouteni. He ovat jopa saattaneet unohtaa jo koko jutun tai kenties eivät ole alun perinkään loukkaantuneet tai edes huomanneet mitään erityistä anteeksi pyydettävää. Ihmiset ovat erilaisia ja suhtautuvat asioihin eri tavoin. Yhdelle vakava asia saattaa olla toiselle yhdentekevä. Mutta jos joku kiusaa tai vaivaa, kannattaa avata suunsa. Ystävyys on yleensä onneksi kiistoja vahvempi.

1 ajatus aiheesta “Paha päivä”

  1. Päivät ovat vaihtelevia. Mielialat hyppivät välillä sinne tänne. Täytyy sanoa itselleen : Ota rauhallisesti. Toisen ihmisen purkauksessa ei moestikkaan ole itse syypää, vaan toisella saattaa olla huono päivä. Sitten , jos itsessä on vikaa niin on mietiskeltävä asioita. Hyvän ystävän tunnistaa siitä , jos on matalapainetta niin voi soittaaja tai tavata ja ystävä kuuntelee.

Vastaa