Enkeli

Aamulla
kun päivän kovuus on vielä vieras,
kohtaan taas sinut terävällä viivalla
Jolta yö lähtee peräytymään.

Tunnistan pimeän kirkkautesi,
kasvosi jotka eivät näy,
siiven tai terän, jota vastaan olen taistellut.

Olet tai palaat tai ilmestyt jälleen
äärimmäisellä rajalla, oi
eriytymättömän herra.
                                                          Älä erota
valoa varjosta jonka se pani alulle.

 

                                                                                       Jose Angel Valente (1929 – 2000)
                                                                                       espanjalainen
                                                                                       runo vuodelta 1979
                                                                                       suom. Tarja Roinila