paljonko pidät minusta testaan
ja suuni vääntyy ylimielisen ilkikuriseen hymyyn.
”Sopivasti, sopivasti…”
käperryn ja jännityn
ei katsota päin
ehkä lähden
”ei vielä, ei vielä…”
ja ymmärrän kyllä. hämärän historiani kautta.
olen siinä vielä
vieläkin
tyhjänä
ja hän.
idea, joka nostaa kyyneleet kurkkuun.
ja pumppaa säryn raajoihin.
miten silityskin voi sattua, huomio viillellä.
kaipausta.

                                                                Amanda Raaska