suruisa haikeus kohoaa/nousee eteeni kuin märkä muuri
tahtoisin nähdä sen kasvavan tsunamiksi
voimistuvan ja vahvistuvan, kaatuvan päälleni
sulkevan sisäänsä ja huuhtovan pois
minuuden

Mutta ei se on hauras sumuverho, joka haihtuu ensi säteen osumasta.
voi älä mene pois ja paljasta
surkeus, surkeus
ei sovi
hovipitsi käärinliinoiksi
juuttikangasta toivon, joka kerää kyyneleet, imee veren ja eritteet, maallisuuteni todisteet
ja raskaana painuu lihaani
jättäen herkät jäljet.

joita ei esitellä muille.

                                                                                       Amanda Raaska