vastenmielisen tahmaisenä takerrun ihmisiin

revin ja tukahdutan

toisten tuoksu liimautuu ihooni kuin löyhkä

joka ei elämällä kulu pois

imen niin paljon

minusta tulee liikaa

pienenäkin kuin jokainen

kun välissä on tuntuva aine kuin vesi

silloin on turvallista vaikkei voi piiloutua

kohdun kosteudessa tuuditettuna

omaan kuplaani.

                                                      Amanda Raaska