Taiteen luonteesta

Olli Ahlroos esittelee tekstissään Käsittämätön taide, osa 2: Luomistekojen etiikasta muun muassa filosofi Gilles Deleuzen käsityksiä taiteen luonteesta. Deleuzen mukaan suuri luomisteko on lähtökohtaisesti poliittinen. Taiteilijan tulisi keskittyä luomiseen, ei niinkään todellisuuden reflektoimiseen tai reaktiivisen informaation tuottamiseen. Ahlroos tuntuu jättävän taiteilijan ammattitaidon varaan sen, mitä aito ja oikea luominen käytännössä tarkoittaa. Oleellista taiteessa on suuntautuminen kohti käsittämätöntä potentiaalia, joka pakottaisi meidät näkemään uudella tavalla. Parhaimmillaan taide kannustaa meitä kyseenalaistamaan ja muuttamaan koko olemisen tapaamme.

”Kenties taiteen tapahtuma on jotain armon kaltaista”, Ahlroos pohtii. Taide ei tapahdu käskystä, siihen ei voi pakottaa, eikä se aina riipu konkreettisesta taideobjektista. Mitä taidokkaimmin toteutettu öljyvärimaalaus voi jättää katsojan kylmäksi, kun taas lapsen viidessä minuutissa tuhertama kuva saattaa saada kyyneleet kihoamaan silmiin. Lisäksi sama teos vaikuttaa ihmisiin eri tavalla; jollakulla kolahtaa, toisella ei. Taiteen tapahtumisessa on totisesti jotain ennakoimatonta ja mystistä; kokemuksen osasista (tekijä, teos, tila, katsoja – koko konteksti) kasvaa enemmän kuin toistensa summa.

Ahlroos lainaa Kurkea: ”Taiteen arvokkuus on juuri siinä, että riippumatta jumalallisesta tai inhimillisestä tai näiden välisestä erottelusta se tuo kokemuksemme piiriin jotain sellaista, minkä teologia omi aikoinaan yksinoikeudekseen”. Joidenkin menestyneiden taiteilijoiden (esimerkiksi Matti Kujasalon näyttely Anhavassa 5.3-28.4) teosten äärellä olen joskus kokenut voimakasta pyhyyden tuntua ja Hengen läsnäoloa. Yrittäessäni ottaa paremmin selvää taiteilijasta olen hämmästellyt, kun silmiini ei ole osunut minkäänlaista mainintaa hänen omasta hengellisestä vakaumuksestaan. Voi hyvin olla, että tekijä on ollut uskonnoton tai ateisti, tai jos hän on ollut uskova, sitä ei ole nähty merkitykselliseksi hänen taiteensa kannalta. Taiteessa on hienoa se, että sen mahdollisesti välittämät suuret tunteet kykenevät ylittämään uskonnolliset ja vakaumukselliset raja-aidat. Syvimmillään taide tutkii ihmisenä olemista, ja inhimillisyys on meille kaikille yhteistä.

 

Olli Ahlroos 15.12.2019, Käsittämätön taide, osa 2: Luomistekojen etiikasta. Kritiikin uutiset, Suomen arvostelijainliitto ry.

Vastaa